Attracktiven blogi tarjoaa näkökulmia infrastruktuurin kiehtovaan maailmaan.

Kohtaamiset ja keskustelu ruokkivat innostusta

Ideat kehittyvät puhumalla ja tekemällä. Yrityksen tehtävänä on luoda toimintamalleja, jotka edesauttavat eri osaamistaustaisten työntekijöiden kohtaamista ja tiedonkulkua ja näin mahdollistavat ideoiden kehittämisen, pohtii kehityskonsulttiharjoittelija Taneli Elomaa.

Kuva: wavebreakmedia/Shutterstock.

Osallistaminen, kokeilukulttuuri ja innovaatiotoiminta saattavat joskus tuntua turhalta sanahelinältä. Pahimmillaan kehitystoimintaa kiihdyttävät toiminnot voivatkin saada henkilöstön vaatimaan perinteisiä aloitelaatikkoja takaisin. Eroja on toki myös organisaatioissa: pienen yrityksen avotoimistolla työntekijät voivat konkreettisesti kopitella ajatuksiaan suoraan toimitusjohtajan kanssa, kun taas meillä isommissa organisaatioissa saadaan jonglöörata virtaustehokkuuksien ja prosessien kanssa.

Mistä ideat syntyvät?

Ideoita syntyy jatkuvasti – niin hyviä kuin huonojakin, ja ne eivät katso aikaa tai paikkaa. Erään kuuluisan idean kerrotaan syntyneen omenapuun alla ja tippuneen taivaalta. ”Heureka” -huuto kajahti puolestaan kertomusten mukaan kylpytynnyrin pohjalta. Omat parhaat ja huonoimmat ideani ovat syntyneet keskusteluissa kuppiloissa tai saunan lauteilla.

Ideat kehittyvät puhumalla ja tekemällä. Hyvästä ideasta saattaa kasvaa loistava, jos sitä kehittää eteenpäin yhdessä muiden kanssa.

Harva idea kuitenkaan syntyy toteutusvalmiina. Ideat kehittyvät puhumalla ja tekemällä. Hyvästä ideasta saattaa kasvaa loistava, jos sitä kehittää eteenpäin yhdessä muiden kanssa. Toisaalta vielä suurempi palvelus on kuulla ideansa olevan lähtökohtaisesti surkea tai hyödyltään vaatimaton ennen kuin käyttää siihen turhaan aikaa ja resursseja. Startup-maailmassa pitchataan skaalautuvuudesta –  meillä infra-alalla on usein kyse rataympäristön volyymeista.

Usein ideanikkareita pidetään luovina ihmisinä. He osaavat käyttää ympärillään olevaa tietoa uudella tapaa tai näkevät tilanteita erilaisessa valossa. Luovuus on pitkään kiinnostanut tiedemaailmaa ja nykyisin luovuuden ei ajatella olevan pelkästään sisäsyntyinen ominaisuus. Uuden keksimiseen vaaditaan myös sisäistä motivaatiota ja aiheeseen liittyvää asiantuntijuutta.

Työympäristö vaikuttaa toimintaamme ja ruokkii yksilötason luovuutta. Yritys puolestaan voi tarjota työntekijöilleen tukea ja sapluunoita idean käytäntöön viemiseksi. Tehtävään liittyvä sisäinen motivaatio, kutsuttakoon sitä vaikka innostukseksi, kuitenkin määrittää sen, mitä saamme todellisuudessa aikaiseksi. Harvemmin sitä kuulee neroista, jotka ovat täysin leipääntyneitä tutkimuskohteeseensa tai työhönsä.

Miten voimme yrityksenä olla luovia?

Yrityksen keskeisenä tehtävänä on luoda työntekijöilleen sellainen ympäristö, jossa he voivat ja haluavat kertoa ideoistaan ja oivalluksistaan. Tähän liittyy käsitys turvallisesta työympäristöstä, jossa työntekijä pystyy aidosti vaikuttamaan työnsä sisältöön ja kehittämään sitä. Yhtä tärkeää on, että ideoita kuullaan oikeissa paikoissa.

Keskustelevassa organisaatiokulttuurissa ajatukset liikkuvat myös alhaalta ylös.

Toisena tehtävänä on luoda toimintamalleja, jotka edesauttavat eri osaamistaustaisten työntekijöiden kohtaamista ja tiedonkulkua ja mahdollistavat ideoista keskustelun. Tämä tarkoittaa keskustelevaa organisaatiokulttuuria, jossa ajatukset liikkuvat myös alhaalta ylös. Osaajien asiantuntemusta voidaan myös ylläpitää ja kehittää koulutuksilla ja varmistaa, että he kokevat työnsä mielekkääksi. Asiantuntijuus ei kuitenkaan kasva pelkillä verkkokursseilla, vaan vaatii rinnalleen palautteenantoa ja pystyvyyden tunteen vahvistamista.

Suuret laivat kääntyvät hitaasti. Meillä on vielä paljon tekemistä luovuuden mahdollistamisessa ja hyödyntämisessä. Uskon kuitenkin, että tahtotila on vahva ja osittain näkymätöntä potentiaalia meidän kaltaisissamme suurissa organisaatioissa on valtavasti. Pääkonttorin muutto Helsingin päärautatieaseman kupeesta Pasilan Ison Pajan moderneihin monitoimityötiloihin tukee osaltaan avoimemman organisaatiokulttuurin kehittämistä.

Minne ne innovaatiot kannattaa tunkea?

Viime vuosien julkisessa keskustelussa innovaatio on sanana saanut palstatilaa niin hyvässä kuin pahassa. Innovaatiot voivat olla paljon muutakin kuin älypuhelinsovelluksia tai keinoälyvempaimia, joiksi ne usein mediassa yhdistetään.

Mutkia hieman suoristelemalla innovaatiolla tarkoitetaan arvoa lisäävien ideoiden sovellutuksia, jotka voivat olla esimerkiksi tuotteita, palveluita tai uusia toimintatapoja – meillä rautateillä vaikka ihan rautaa. Näin ollen innovaatiota ei kannata itseasiassa tunkea yhtään minnekään vaan pikemminkin tuoda päivänvaloon ja jatkojalostettavaksi mahdollisimman avoimesti. Kaupallisten sovellutuksien lisäksi avoimen yliopiston, äitiyspakkauksen tai mikrolainojen kaltaiset innovaatiot tuottavat myös yhteiskunnallista arvoa.

Meille innovaatiot ovat elinehto ja haluamme startupit rautateille – kurkkaa vaikka kehityspäällikkömme Ilmarin blogista vinkit siitä, kuinka myyt ideasi meille.

Taneli Elomaa

Lähes valmis valtio- ja kauppatieteilijä Taneli Elomaa työskentelee VR Trackin Strategia ja kehitys -yksikössä kehityskonsulttiharjoittelijana. Startup- ja konsultointikuvioissa pyörinyttä Tanelia kiinnostaa organisaatioiden oppiminen ja ihmisten osaamisen hyödyntäminen. Hän nauttii päästessään yhdistelemään poikkitieteellisyyttä ja palvelumuotoilua perinteisempään ongelmanratkaisuun.

2 kommenttia artikkeliin

  1. En löytäny muutakaan paikkaa, mihin voisi ottaa yhteyttä. Vartioimattomien tasoristeyksien turvallista ylittämistä lisäisi junan tulon parempi havaitseminen (viisasta). Vetureiden valot on vaikea erottaa lähellä olevista katuvaloista tai viereisen tien autojen valoista. Jos vetureiden ajovalot olisivat tosi kirkkaat LED valot,
    jotka vielä välkkyisivät strobosalaman lailla tasoristeyksissä , ne olisi helpompi havaita. Kokeilimme näkyvyyttä tehokkaan otsalampun strobo tilalla. Kiinnitti huomiota paljon enemmän kuin dieselvetureiden kynttilät. Kannattaisiko kokeilla. On suht helppo ja halpa testata näkyvyys.

  2. Kiitos viestistäsi. Välitin sen edelleen VR-Yhtymän liikenneturvallisuudesta vastaavalle yksikölle. Ohessa Liikenneturvallisuusjohtaja Tomi Kankaan vastaus:

    ”Kiitos ehdotuksestasi. Olemme saaneet eri puolilta lukuisia ideoita liittyen tasoristeysturvallisuuden parantamiseen. Tehokkaampia valoja ja vilkkuvia valoja on ehdotettu aiemminkin. Käymme ideoita säännöllisesti läpi yhdessä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ja valtion rataverkon haltijan Liikenneviraston kanssa. Ensisijainen turvallisuustoimenpide on poistaa tasoristeyksiä tai lisätä niihin varoituslaitteistoja. Vetureiden ja junayksiköiden valotehokkuuksien parantamista tehdään olemassa olevaan kalustoon tarvittaessa, minkä lisäksi olemme uudistamassa suurinta osaa vetureista ja uusissa vetureissa on nykyaikaiset, tehokkaat valot. Muista mahdollisista jatkotoimenpiteistä päätetään osana normaalia turvallisuusjohtamista.”

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pin It on Pinterest

Jaa tämä